Sono una ragazza alla pari

Huom! Kaikilla selaimilla kuvat eivät välttämättä näy, pahoittelut siitä. En tiedä mistä johtuu. Chromella pitäisi toimia.

CIAOO!!

Pahoittelut ettei musta ole kuulunut mitään. Suoraan sanottuna en ole jaksanut kirjoittaa blogia, mikä on sikäli harmi sillä rakastan kirjoittamista. Välillä olen vaan liian perfektionisti kaiken suhteen joten omia voimia säästääkseni en sitten ole kirjoittanut mitään. Tai olen kirjoitellut parikin postausta mutta en sitten julkaissut niitä kun en osannu valita sopivia kuvia kun kuvia on tullu räpsittyä niin paljon. 

Lentokoneessa en osannut vielä odottaa mitä tuleman pitää

No ajattelin tehä sitten jotain koostetta. Päätin kuin päätinkin julkaista vanhan postauksen. Varautukaa kuvatulvaan ja siihen että teksti ei kauheesti liity kuviin. Sisäinen perfektionstini hakkaa päätä seinään mutta kai tämmöinen sekava postaus on parempi kuin ei mitään kuulumisia? Toivon ainakin että jota kuta ilahduttaa mun kuulumiset. 

Minä siinä kimpsuineni ja kampsuineni

Lentokoneesta näin Alpit

Matkalaukut

Konsta

Ensivaikutelmani Italiasta: KUUMA!!! Saavuin suoraan kolmenkymmenen asteen helteeseen ja sitä jatkui lähes kuukauden. 

Huomaatteko aurinkolasien jättämät rajat.. Kuva otettu purjehdusreissun jälkeisenä päivänä.
(siitä lisää myöhemmin)

Perhe oli juuri niin mukava kuin osasin skypen ja sähköpostien perustella odottaa. Yllätyksenä tosin tuli että perhe ei ollut sellainen serranon perhe tyyppinen äänekäs ja ylisosiaalinen vaan ihan normaali xD Olin kuvitellut että italialaiset on sellasia äänekkäitä ja sosiaalisia. Tosin kun ystävät tai suku kutsutaan kylään niin äänenvoimakkuus kyllä muuttuu..

Kaunis kaupunki

Instan tarinat on mulla ahkerassa käytössä, lumiaan kun ei snäppiä saa

Täällä mä majailen

Suurin yllätys oli ehkä tää liikenne, tosin olis mun ehkä pitäny osata päätellä wikipedian ja google mapsin perusteella. Alkujärkytyksen jälkeen olen jo tottunut tähän ja lenkillä uskaltaa käydä. Vaikka italialaiset kuvitteleekin olevansa ferrarikuskeja fiateillaan niin ja nopeudet on huimia niin tuntuu että täällä autoilijat sentään väistää. Autoilijat kun ovat tottuneet pyöräilijöihin. Kilpapyöräilijöitä on täällä pikkasen enemmän kuin Suomessa. 

DON`T DO THAT!!!

Joku monumentti

Eka viikko oli silti raskas. Ensinnäkin matka oli raskas koska en nukkunut melkein yhtään sillä pakkasin yömyöhään. Vihaan pakkaamista yli kaiken. Yritin pakata etukäteen mutta oli tosi vaikeaa arvioida paljonko vaatetta tarvitsen puolen vuoden reissulle. 

Eka juoksulenkki

Näissä maisemissa on mukava pyöräillä

Ensimmäisinä päivinä lapsilla oli lomaa, toisaalta hyvä niin pääsin tutustumaan niihin mutta sillon olin käytännössä koko päivän niiden kanssa + kevyet siivoushommat. Ja toisella viikolla hostäiti lähti työmatkalle ja mun kontolle jäi auttaa vielä normaalia enemmän keittiöhommissa. Sillon tuntui välillä raskaalta.

Alun jälkeen työ ei ole oikeastaan tuntunut mitenkään erityisen raskaalta.

Oikeastaan missään vaiheessa työ ei ole tuntunut liian raskaalta. Päinvastoin tykkään tästä että mun elämässä on taas joku rytmi.

Ehkä hämmentävintä ikinä oli löytää keskeltä italialaista toria SAUNA!!!!

Keep your dreams alive

Tapahtumalla kerättiin varoja Alzheimerin hyväksi

Paikallisia pihlajanmarjoja? 

Osa korteista on muuten vieläkin lähettämättä lähetän ne lähiaikoina

Kaunis auringonlasku iltalenkillä

Lentokentältä hamstrasin mukaan ruisleipää 

Aamulenkillä vuoristossa tiimin kanssa. Älkää kysykö missä käytiin. En tiedä, yritin vain pysyä perässä

Pupuja isovanhempien luona maaseudulla

"Per me una margherita alta per favore"
VERONAN PARAS PIZZERIA

Piazza Brà

Huomaattehan takana kohoavat vuoret?

L'Arena

Syyskuun alussa aloitin italian kurssin ja siellä olin aina sen aikaa kun lapset oli koulussa. Kielikurssista kerron lisää myöhemmin. Mutta sen sanon että se oli ihan huippu, opin paljon lyhyessä ajassa ja sain kavereita ympäri maailmaa. Oli ihan outoa olla porukan ainoa eurooppalainen.

Lisää kuvateksti

Mut löytää myös juutuubista muualtakin kuin mun kanavalta

Arki on lähtenyt rullaamaan hyvin. Oon jo tottunut heräämään viimeistään varttia yli 6. Viime viikosta eteenpäin mulla on yks vapaapäivä lisää, mikä on ihan jees. On enemmän aikaa treenaamiseen. 

Halusin vain kaakaota...

Parhaimmat kelit harmikseni missasin kun olin kipeenä. Mutta nyt olen taas päässyt polkemaan. Juoksulenkillä olen käynyt varmaan useammin kuin tänä ja viime vuonna yhteensä. Ja pariin juoksutapahtumaankin osallistuin. Tosin jalka taas ilmoitti olemassa olostaan ja nyt en taida vähään aikaan ottaa juoksuaskelia. 

Terveisiä Pohjolaan!

Bacioni,

Milla

P.S. Sono una ragazza alla pari = Olen au pair (tyttö)